Oulun vihreät nuoret

Vain koirat rekisteröidään, parisuhdetta ei

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 10.7.2010.)

Henri Heikkinen kritisoi (Kaleva 8.7./Lukijan sivu) sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajia väittäen, ettemme hyväksy ihmisiä, jotka kokevat avioliiton uskonnollisen vakaumuksensa perusteella nimenomaan miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tämä ei pidä paikkaansa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa, että kaksi henkilöä sukupuolestaan riippumatta voivat solmia keskenään avioliiton.

Tällä hetkellä kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voivat rekisteröidä parisuhteen, mikä ei kuitenkaan lainsäädännöllisesti takaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitto.

Yhteiskunta asettaa täten erilaiset parisuhteet eriarvoisiksi, mikä tuo elävästi mieleen Yhdysvaltain muinaisen rotuerottelun.

Maallinen avioliitto täytyy ymmärtää yhteiskunnallisena sopimuksena, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuka kirkon opin tai yksittäisen ihmisen uskonnollisen kokemuksen mukaan on solminut pyhän avioliiton Jumalan silmien alla.

Yhteiskunnan täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasa-arvoisesti. Jos kirkon viimeiset kytkökset valtioon puretaan – kuten esimerkiksi julkisoikeudellisen yhteisön asema ja osuus yhteisöverosta – saa kirkko toimia mielestäni parhaalla näkemällään tavalla.

Juridista valtaa ei kuitenkaan saa luovuttaa taholle, joka käyttää sitä syrjivästi.

Toisin kuin Heikkistä, sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaa minua henkilökohtaisesti.

Samana päivänä, jolloin kyseinen laki hyväksytään eduskunnassa, tunnen itseni viimeinkin yhdenvertaiseksi Suomen kansalaiseksi muiden joukossa.

Minä en halua rekisteröidä parisuhdettani samalla tavalla kuin koirat rekisteröidään.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

Aikalisä ydinvoimapäätökselle

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 22.06.2010)

Alpo Isomäki kritisoi vihreitä mankala-mallin laillisuuden selvityttämisestä EU:n komissiolla (Lukijan sivu 17.6.). Selvitysten ja valmistelun kritisointi onkin tyypillistä ydinvoiman kiirehtijöille.

Heinäkuun alussa äänestykseen tulevien ydinvoimalupien valmisteluprosessi on ollut hätäinen ja täynnä epäselvyyksiä.

Ydinvoimalat halutaan runnoa läpi liian kiireisellä aikataululla.

Kansanedustajien kesätaukoa siirretään kolmatta kertaa eduskunnan historiassa vain, jotta edustajat joutuisivat tekemään puutteellisin tiedoin yli tuhansien vuosien päähän vaikuttavan päätöksen.

Esimerkiksi tästä syystä eduskunnan ympäristövaliokunta otti lupiin kielteisen kannan.

Ylimääräisen ydinvoiman valmisteluprosessi kerää kritiikkiä niin ydinvoiman vastustajilta kuin sen kannattajiltakin – eikä ihme.

Elinkeinoministeriön sähkönkulutusennusteita on vanhan teollisuuden toimesta muunneltu osoittamaan tarvetta kahdelle uudelle reaktorille, vaikka virkamiehet ovat todenneet tarvetta olevan korkeintaan yhdelle.

Ydinvoimalupia valmistellut ylin virkamies on todettu jääviksi johtuen kytköksistä toiseen luvanhakijaan, Fennovoimaan. Lisäksi EU:n komissio vaatii nyt Suomea perustelemaan, miksi mankala-periaate – jolle teollisuuden hyöty ydinvoimasta perustuu – ei muka olisi osinkoverotuksen kiertämistä.

Kansalaisilla on oikeus odottaa päätösten takana olevan kestäviä perusteluja, erityisesti näin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavissa tapauksissa.

Prosessin aikataulu on selkeästi ollut liian kireä, eikä kaikkia päätöksen vaikutuksia ole ehditty pohtia riittävän perusteellisesti. Alle kahdessa viikossa asiaan tuskin tulee muutosta, ja siksi ydinvoimapäätökseen on otettava aikalisä. Parasta olisi palauttaa molemmat luvat uuteen valmisteluun.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret ry

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 30.3.2010)

Henri Heikkinen erehtyi Kalevan Lukijan sivulla 22.3. luulemaan meitä sekä vasemmistolaisiksi, että typeriksi. Tältä hän olisi välttynyt, jos olisi niin lukenut kuin sisäistänytkin vielä siihen päälle kirjoituksemme kärjen. Emme missään kohtaa 18.3. julkaistussa vastineessamme Heikkiselle puhuneet “valtion pohjattomasta taikaseinästä” ehdottaessamme Ylen toiminnan rahoittamista budjetista. Emme myöskään pitäneet television katselemista kansalaisvelvollisuutena, -oikeutena sen rivien välistä saattoi kyllä lukea.

Mikäli budjettirahoitus toteutuisi, täytyisi rahat siihen luonnollisesti kerätä jostain. Heikkinen piti hyvänä keinona juuri niitä vähävaraisia pahiten sortavia tapoja, eli erilaisia talouskohtaisia maksuja. Meidän mielestämme tällainen ei ole oikeudenmukainen tapa rahoittaa Ylen toimintaa, mutta jostainhan puoli miljardia on kasaan haalittava.

Kenties reiluin tapa olisi vain lisätä tuon verran verotusta, mutta tällöin Yle jäisi edelleen jokavuotiseksi pelinappulaksi eduskunnan budjettiriihen pyöriteltäviin, ja lisäksi vielä alisteiseen asemaan vallanpitäjiin nähden. Tämä ei takaisi sitä jatkuvuutta ja riippumattomuutta, mitä Yleisradio tarvitsee.

Näistä syistä näemme parhaana vaihtoehtona erillisen Yle-veron, jota voitaisiin periä kaikilta palkansaajilta. Palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta Suomessa on talouden suhdanteista riippuen noin 45-51 %, joten suunnilleen puolen miljardin euron pottiin riittäisi erinomaisesti 0,5 % tasavero, joka kuitenkin olisi huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto kuin talouskohtainen tasamaksu.

Esittämämme erillisvero takaisi Ylelle paitsi palkkatulojen kehitykseen sidotun rahoituksen, myös poliittisen riippumattomuuden eduskunnasta. Näin Yle voisi vapaammin määritellä, millaisen sisällön tuottaminen sille kuuluu.

Mitä taas niin Heikkisen kuin Toni Onatsun (Kaleva/Lukijan sivu 23.3.) väitteisiin Ylen palveluiden tasosta ja tarpeellisuudesta tulee, vastaamme lyhyesti esimerkillä: eräs kaupallinen kanava vietti viime viikolla Pierce Brosnan -viikonloppua, kun taas Ylen kanavilta pystyi löytämään mm. Cherbourgin sateenvarjot sekä Godardin, Tarkovskyn ja Bressonin ohjaukset. Ilman Ylen rikasta kulttuuritarjontaa meiltä olisi todennäköisesti jäänyt löytämättä 2000-luvun hienoimpiin elokuviin kuuluvat aasialaishelmet, Wong Kar-Wain In The Mood For Love ja Kim Ki-Dukin Viisi vuodenaikaa.

Suomen kansa sekä tarvitsee että ansaitsee Yleisradionsa – mieluiten mahdollisimman monipuolisena, mutta olisi väärin maksattaa Ylen toimintaa muuten kuin tuloihin suhteutettuna, ilman kompensointitarpeita, jokaisella kykynsä mukaan.

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Pekka Peni
hallituksen jäsen
Oulun vihreät nuoret

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.03.2010)

Oulun läänin kokoomusnuorten puheenjohtaja Henri Heikkinen kirjoitti tiistaina 16.3. Forum24:ssä viestintäministeri Suvi Lindénin päätöksestä jättää kaikille pakollinen, talouskohtainen mediamaksu uudelleen mietittäväksi.

Kieltämättä Lindéniltä olisi ollut ryhdikästä esittää suoraan koko Ylen toiminnan rahoittamista valtion budjetista, minkä kannalle hän sanoi itsekin kallistuneensa. Nythän Ylen rahoituksen valmistelua tullaan jatkamaan mediamaksuehdotuksen pohjalta. Täytyy vain toivoa, että seuraava eduskunta hylkää tällaisen täysin tulotasoa huomioimattoman tasaveron!

Olemme Heikkisen kanssa yhtä mieltä siitä, että Lindénin päätös oli kuitenkin oikean suuntainen. Erittäin ongelmallinen ja ymmärrettävistä syistä epäsuosittu mediamaksu olisi toteutuessaan ollut tasavero, joka ilman kompensaatioita – kuten oli suunniteltu – olisi kaikkein pienituloisimpia, yksin asuvia mutta muutoin kuin sosiaaliturvan avulla eläviä pahiten rokottava epäoikeudenmukaisuus. Selvyyden vuoksi: suurimpia kärsijöitä olisivat olleet opiskelijat, eläkeläiset sekä pienipalkkaisella työllä itsensä elättävät. Sosiaaliturvan varassa elävien mediamaksuthan olisivat tulevaisuudessa langenneet verovaroin hoidettaviksi.

Sinänsä viimeksi mainitun kaltainen byrokratiaa lisäävä yhteiskunnan eri instanssien välinen rahojen siirtely tuskin jaksaa ketään yllättää, korkeintaan saa naurahtamaan turhautuneesti. Byrokratialla tuntuu olevan sisäsyntyinen tarve kasvattaa itse itseään, rationaalisuudesta viis veisaten…

Kokoomukselle tyypilliseen tapaan Heikkinen kuitenkin ehdottaa Ylen toiminnan supistamista ja lopun rahoittamista talouskohtaisin, kompensoimattomin, tasaveroluontoisin maksuin, kuten perinteisellä, joskin puolta pienemmällä tv-lupamaksulla. Heikkinen väläyttää toki Ylen radio- ja Internet-toiminnan rahoittamista valtion budjetista, mutta heti perään ehdottaa Internetinkin suhteen rahoituksen keräämistä operaattoreilta. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaisi jälleen kompensoimatonta, talouskohtaista tasaveroa, ja vieläpä verotuksen ulkoistamista yrityksille Ylen rahoituksen siirtyessä nettiyhteyden laskuun! Tällaista köyhiä kyykyttävää politiikkaa emme voi hyväksyä.

Mielestämme nykyisestä tv-lupamaksusta on luovuttava ja Ylen toiminta on rahoitettava suoraan valtion budjetista. Tällöin jokainen veronmaksaja maksaa kohtuullisen, tulotasonsa mukaisen määrän oman kansallisen ylpeydenaiheemme Yleisradion toiminnasta!

Janne Hakkarainen
puheenjohtaja
Oulun vihreät nuoret
Pekka Peni
Oulun vihreät nuoret

(Julkaistu Oulu-lehden mielipidepalstalla 21.02.2010)

Oulun vaalipiirin Vihreät, Oulun seudun Vihreät naiset sekä Oulun vihreät nuoret vastustavat Fennovoiman aikeita rakentaa Pyhäjoen Hanhikivenniemeen ydinvoimala. Edustajamme maakuntahallituksessa jätti kaavamuutosta puoltavaan esitykseen eriävän mielipiteensä 25.1.

Hanhikiven ydinvoimala todennäköisesti hankaloittaisi toteutuessaan Pyhäjärven kaivokseen suunniteltua, eurooppalaisen astrohiukkasfysiikan merkittävintä neutriinotutkimusta, koska sen aiheuttama taustasäteily häiritsisi 140 kilometrin päässä, maan uumenissa olevia mittauslaitteita.

Ydinvoimalahankkeesta tehdyn YVA:n ja lisäselvitysten mukaan ydinvoimalan lauhdevedet järkyttäisivät Hanhikiven edustalla hyvin säilynyttä ja hyvin herkkää vesiekosysteemiä eli käytännössä rehevöittäisivät lähialueiden vesistöä ja rantoja, millä puolestaan olisi dramaattisia vaikutuksia etenkin alueen uhanalaisiin kasvilajeihin.

Hanhikiven alueella – eli suunnitellun ydinvoimalan välittömällä vaikutusalueella – on useita luonnonsuojelullisesti tärkeitä kohteita. Hanhikivenniemi edustaa äärimmäisen uhanalaiseksi määriteltyä luontotyyppiä, joka hankkeen toteutuessa menettäisi merkityksensä yhtenäisenä, luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin merkittävänä kokonaisuutena.

Lisäksi alue on luokiteltu arktisen linnuston päämuuttoreitillä sijaitsevaksi, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi lintualueeksi, jolla esiintyy myös useita uhanalaisia lintulajeja.

Hanhikiveen ydinvoimalaa haikailevalla Fennovoimalla ei myöskään ole loppusijoituspaikkaa tiedossa ydinjätteelle.

Meneillään oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimalan loputtomiin venähtänyt rakennusprojekti on selvästi osoittanut, ettei voimalan rakennus juurikaan työllistä paikallisia.

Itse asiassa suurin osa urakoista on mennyt ulkomaisille yhtiöille, jotka ovat tuoneet maahan omat työntekijänsä.

Lisäydinvoiman rakentaminen maahamme on erittäin lyhytnäköistä ja edesvastuutonta: aivan kuin pakastaisi mansikat karoineen, koska ei viitsi perata niitä, ja jättäisi ne perinnöksi lapsilleen, eli jonkun toisen huoleksi.

Paula Pohjanrinne
puheenjohtaja, Oulun vaalipiirin Vihreät ry

Satu Haapanen
puheenjohtaja, Oulun seudun Vihreät naiset ry

Janne Hakkarainen,
puheenjohtaja, Oulun vihreät nuoret ry

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 18.02.2010)

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä ilmaisee 10.2. (Kaleva 10.2./Alakerta) huolensa avioliiton tilasta ja samalla tuo esille seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden kyseenalaisessa valossa.

Allekirjoittaneet ovat sitä mieltä, että avioliitto on sekä yhteinen sopimus että yhteiskunnan tunnustus aikuisten henkilöiden keskinäiselle sitoutumiselle.

Avioliiton tulisikin olla yhdenvertainen, eli sukupuolineutraali. Vain tällöin saavutettaisiin aidosti sellainen tilanne, jossa kukaan ei ole toisen luokan kansalainen.

Kirkon roolia avioliiton mahdollistavana, juridisena toimijana tulisi tarkastella kriittisesti. Jos kirkon oppi kieltää samaa sukupuolta olevien vihkimisen, kirkolla on käsittääksemme perusteltu syy olla näin tekemättä, mutta tällöin kirkolta tulisi poistaa koko vihkimisoikeus.

Yhteiskuntamme ei saa sallia, että vihkiminen annetaan tehtäväksi sellaiselle taholle, joka ei sitä halua suoda kaikille. Voi myös perustellusti kysyä, onko kirkon tehtävä sittenkään suorittaa juridisia toimenpiteitä. Uskonnollinen siunaus voitanee hoitaa muullakin tavoin. Me haluamme, että yhteiskunnassamme avioliittoon olisivat oikeutettuja kaikki sitä haluavat, eivät pelkästään eri sukupuolta olevat pariskunnat.

Homoseksuaalisuuden – sen kummemmin kuin heteroseksuaalisuudenkaan – syitä ei ole kyetty osoittamaan aukottomasti. Väite siitä, että homoseksuaalien lapsuus olisi usein onneton, on täysin epäasiallinen, paikkansapitämätön ja loukkaava.

Ville Javanainen, Oulun Setan 1. varapuheenjohtaja
Janne Hakkarainen, Oulun vihreiden nuorten puheenjohtaja

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 16.2.2010)

Perussuomalaisten Olli Immonen arvostelee (Kaleva 13.2./Lukijan sivu) Oulun vihreiden nuorten kannanottoa tuotantoeläinten huonosta kohtelusta (Kaleva 11.2./Lukijan sivu).

Kuten Oulun vihreiden nuorten mielipiteessä todettiin, on fakta että halal-teurastus on eläinsojelurikos. Oletusarvoisesti Suomen viranomaisten tulee toimia tällaisissa tapauksissa ilman poliitikkojen tai poliittisen järjestöjen erillistä kehoitusta. Vihreiden nuorten kannattamaan monikulttuurisuuteen eivät kuulu tämän lisäksi mitkään muutkaan rikokset.

Immonen pitää Oulun vihreitä nuoria kyvyttömänä puoluerajat ylittävään yhteistyöhön. Vaikka haistammekin selvän provokaation, tämän väärän tiedon yhdistys haluaa erityisesti kumota. Oulun vihreät nuoret ry on toiminut koko olemassaolonsa ajan erittäin hyvässä yhteistyössä seudun muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. Tämän lisäksi Oulun vihreät nuoret on viimeaikoina ollut mukana perustamassa poliittiset rajat ylittävää nuorisopoliittisten järjestöjen yhteistyöelintä. Perussuomalaista nuorista ei ole kuulunut mitään kutsuista huolimatta.

Oulun vihreät nuoret ry:n puolesta,
Otto Simola
Yhdistyksen hallituksen sihteeri

(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 11.2.2010)

Islam-viha, pelot ja maahanmuuttovastaisuus. Näihin vesittyi jälleen kerran keskustelu erittäin positiivisesta uutisesta, joka käsitteli Oulun etnisiä ruokakauppoja. Olli Immonen (ps.) kirjoitti (Kaleva 9.2./Lukijan sivu) kuinka halal-teurastus on Suomessa eläinsuojelurikos. Tämän faktan toteamisen Immonen kuorrutti sopivasti valikoiduilla toimintatavoilla, joita tähän teurastusmenetelmään liittyy.

Halal-teurastuksen käyttäminen keppihevosena ostoboikottien lietsomisessa ulkomaalaisten pitämiä ruokakauppoja kohtaan vaikuttaa puhtaasti tarkoitushakuiselta ja kaksinaismoralistiselta. Jälkimmäistä siksi, että todellisuudessa suuri boikotti vaadittaisiin kaikkia Suomen kauppaketjuja kohtaan, jotka myyvät lihatiskeissään koko elämänsä ajan kärsineiden tehotuotettujen eläimien ruumiinosia.

Sen lisäksi, että tuotantoeläin joutuu elämään koko elämänsä ahtaassa ja luonnottomassa ympäristössä, ei eläimen kuolema ole välttämättä yhtään vapauttavampi prosessi.

Aamulehti uutisoi 8.2. arviolta kymmenen sian joutuneen elävänä kuumaan veteen vuosien 2008–2009 aikana. Uutisen mukaan nämä tapaukset ovat sattuneet nimenomaan suurissa teurastamoissa. Helposti herää kysymys, että mitäpä pari vahinkoa tuhansien eläinten joukossa painaa? Jokainen tällainen tapaus on turhaa siinä missä tehotuotetun lihan kuluttaminen ylipäätään.

Tavallinen kuluttaja ei yleensä tiedä – saatikka välitä – siitä, miten heidän marketista hankkimansa liha on tuotettu ja teurastettu. Lihan tuotantotapaa enemmän ihmisiin vaikuttaa halpa hinta ja juurtunut harhaluulo päivittäisen lihansyönnin välttämättömyydestä. Tähän tiivistyy meidän niin sanottujen sivistyneiden länsimaisten – ja useimpien suomalaisten – kunnioitus luontoa ja elollisia, tuntevia olentoja kohtaan.

Otto Simola
Salla Kangas
Oulun vihreät nuoret ry